MAAN STABILOINTI
Syvästabilointi on tehokas menetelmä, jota käytetään eri käyttötarkoituksiin pehmeässä maaperässä, etenkin vähentämään painumia ja parantamaan stabilointia. Menetelmä on taloudellinen ja luotettava. Sitä käytetään usein maapohjan vahvistamiseen tie- ja rautatiepenkereissä, luiskissa, maaleikkauksissa sekä vesi- ja viemäriputki- ym. kaivannoissa.
Paalujen lujuus kasvaa vähitellen asennuksen jälkeen, mikä tehostaa paalujen ja ympäröivän maan yhteisvaikutusta. Kalkkistabilointi on lisäksi ympäristöystävällinen menetelmä, sillä kalkin lisäys nostaa maan usein alhaista pH-arvoa.
Ylivoimaisesti yleisin stabilointimenetelmä on seos, johon on sekoitettu yhtä paljon kalkkia ja sementtiä. Stabilointiin käytetään useimmiten 80– 100 kg seosta yhtä maakuutiometriä kohden.
Poltettu kalkki valmistetaan kalsinoimalla kalkkikiveä kalkkiuunissa yli 1 000 °C:n lämpötilassa. Kalsiumkarbonaatti (CaCO3) hajoaa silloin kalsiumoksidiksi (CaO) ja hiilidioksidiksi (CO2). Kalsiumoksidi on erittäin reaktiivista. Hienoksi jauhetun poltetun kalkin korkea (80–90 %) kalsiumoksidipitoisuus varmistaa hyvät stabilointireaktiot maaperässä, maan suotuisan kuivumisen sekä lämpötilan nousun kalkin sammuessa.
|
|
Muita merkittäviä tekijöitä ovat peittausala ja silikaattipitoisuus. Raekoolla 0–0,2 mm on myös hyvät valumisominaisuudet.
Stabilointikonsepti: perustuu maan ominaisuuksien muuttamiseen stabilointiaineen seoksella.
Stabilointitekniikka: perustuu lämmönmuodostukseen poltetun kalkin sammuessa maahan joutuessaan sekä sementin aiheuttamaan nopeaan lujuuden kasvuun.
Sekoitustyökalu: Alkuperäisestä savesta muodostetaan kiinteitä ja lujia paaluja sekoittamalla siihen pyörivällä sekoitustyökalulla sideainetta. Paalut asennetaan joko erikseen tai limittäin.
|
